Kirsikka Saari, ”Hölmö nuori sydän”, romaani. Otava, julkaisupäivä 3.8.2018
”Hölmö nuori sydän”, elokuva. K12, ensi-ilta 12.10.2018, käsikirjoitus Kirsikka Saari, ohjaus Selma Vilhunen,
Romaani ja elokuva ovat kytköksissä toisiinsa. Kirsikka Saari on aikaisemmin käsikirjoittanut televisiosarjan, lyhytelokuvia (esimerkiksi ”Pitääkö mun kaikki hoitaa?”, 2011) ja pitkän fiktion (”Korso”, 2014). Hän opiskelee käsikirjoitusta Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.
Elokuva on Helsingissä teatterilevityksessä vielä viikolla 8, 2019, mutta lisäksi sitä käytetään oppimateriaalina. Se on otettu mukaan peruskoulun 9-luokkalaisille suunnattuun Koulukinon ohjelmistoon. Verkossa on runsaasti luonnehdintoja sekä elokuvasta että romaanista.
Romaanin ”Hölmö nuori sydän” voi lukea joko aikuisten tai nuorison kirjallisuudeksi tai kumpaankin lajiin. Tekstissä alkutilanne on siitä erikoinen, että peruskoulun yhdeksäsluokkalainen Kiira huomaa olevansa raskaana ja päättää synnyttää vauvan.
Hän tietää isäksi Lennin eikä tämä sanoudu irti projektista.
Päähenkilöt ovat vielä lapsia, 15-vuotiaita. Kummankaan yksinhuoltajaperheessä vanhemmuus ei ole kovin vahvaa. Lennin elämässä isä ei ole ollut mukana lainkaan, ei ole sisaruksia eikä isovanhempia. Äitikään ei viihdy ihan hyvin, hän vihaa työllistämistöitään, on köyhyyden vuoksi äreä, joskus lähtee illalla ”pikkasen rimpsalle”, ja poika on pienestä saanut selvitä yksikseen yön yli.
Kiiran vanhemmat eivät olleet oppineet sietämään toisiaan, isä on liukunut pois perheestä ja Kiiran elämästä. Kiiralla on kaksospikkuveljet, ja heidänkin isänsä on häipynyt. Äidin kanssa riidellään kuten usein murrosikäisten perheissä.
Työn ja taloudellisen vastuun rasittaman äidin on vaikea ottaa aikuisen vanhemman asennetta teini-ikäiseen lapseen. Hän jää myös sivuun tyttären elämästä, kun Kiira äidin estämättä muuttaa kotoa pois.
Niin kuin ihmiset, myös kartta on tärkeä. Romaanissa liikutaan Myllypurossa, Itäkeskuksessa ja lähiympäristössä.
Kotiseutu on kirjan henkilöille niin keskeinen, että jos joskus tulee asiaa Helsingin keskustaan, se on kuin kävisi jossakin todella kaukana.
Asuinseudulla on ulkomaalaistaustaisia suomalaisia, joita osa väestä ei pidä suomalaisina, vaikka he olisivat syntyneetkin täällä. Lennin äitiä harmittaa se, mitä hän näkee näiden omistavan. Omassa köyhyydessään hän pitää sitä epäoikeudenmukaisena. Naapureina ja tuttuina on ”kotoutuneeksi” katsottava somalialaisen Abdin perhe, mutta Lenni saa kuntosalilla ystäväkseen myös Jannen, miehen, joka levittää vieraita torjuvaa aatetta. Lenni saa tältä maahanmuuttovastaisia flaijereita jaettavakseen.
Ristiriitaisten faktojen välissä Lenni on ihan pihalla. Muslimien omaisuuteen kajotaan, heidän kokoustilojaan töhritään, niihin suunnitellaan iskua, ja propagandassa islam esitetään vaarana, jolta on suojauduttava, vaikka oma uskonto ei vaikuta suuremmin tärkeältä paikallisille kristityille itselleen. Lisäksi juuri Abdi auttaa Lenniä pahassa tilanteessa.
Lenni tajuaa, että Jannen flaijerit eivät ole hänen juttunsa ja irtautuu joukosta.
Teksti antaa aavistaa, että tästä antisankarista tulee vielä oman elämänsä sankari. Synnytyssairaalaan Kiiran äitikin löytää tiensä tyttären luo.
Romaanissa kerrotaan arjen tapahtumista kaupunginosassa, jonka tunnistaa. Ilmaisua ja juonen kulkua voi pitää elokuvallisena, mutta kirjoittaja onkin alan ammattilainen.
Hän kirjoittaa hyvällä suomen kielellä.
Realistinen kerronta hiukan masentaakin: onko kiusaaminen näin arkipäiväistä ja näinkö kärsimätöntä ja epäkohteliasta keskustelumme yleisesti on?
Vai onko tarkoitus kuvata sitä, millä keinoin ihmissuhteet saadaan aivan juntturaan?
Riitta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti