Teoksessa on neljä kertojaa. Ensimmäisenä sisääpäinkääntynyt Senni, hän on pienen paikkakunnan Kankariston kylpylän hieroja. Toisenä metsänhoitaja Antti päättää metsänhakkuista jälleenrakennuksen tarpeisiin. Kolmantena samoilee sodassa murtunut Mikko. Neljäs kertoja onkin jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera), jonka latinankielisestä nimestä juontuu kirjan nimi.
Eletään jälllenrakennuksen aikaa sodan lopusta 1950-luvun puoleenväliin. Kertojien elämät limittyvät toisiinsa. Kytömäen mukaan ”Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.”
Teemoja on runsaasti: maaseudun ja kaupungin välinen suhde, vesi, jälleenrakennuksen aiheuttamat muutokset, naisen oikeus päättää kehostaan, äitiys, luonnon merkitys, metsänhoito sekä luonnonsuojelu. Yksinäisyys sekä suru isän kuolemasta kulkee läpi kirjan Sennin ankaran elämän myötä. Jälleenrakennuksen aiheuttamat muutokset saattavat olla hyvin konkreettisia, ”Viisi omenaa, muuta ei kylpylästä jäänyt”,s. 401.
Kirja alkaa huikaisevalla kuvauksella siitä miten kesä ja kylpylä heräävät eloon Juhannuksen odotuksessa. Kuvauksen ja ihmisten väliset verkostot tunnistaa lapsuuden kesät täysihoitolapaikkakunnalla viettänyt.
Juhannusyössä on todellakin taikaa kirjan henkilöille, ”Juhannus selittää kaiken”., s. 457.
Teoksessa on oivaa työn kuvausta. Lukija pääsee hoidettavien kroppaan ja mieleen kiinni hierojan työn kuvauksen kautta. Myöhemmin Sennin valmistuessa lääkintävoimistelijaksi Helsingissä avautuu aikakauden sairaalamaailma. 50-luvun poliohoitojen ankea ja tiukka arki vertautuu nykypäivän koronaepidemiaan. Antin mukana pääsemme metsätyömaalle.
Ankarasta raskauspahoinvoinnista kärsivä Senni on joutumassa lapsitalkoiden uhriksi (Väestöliiton suositus kuusi lasta), onneksi kylpylän verkostot pelastavat hänet saamaan pätevää hoitoa. Ajan ankara aborttilaki ja sen tulkinta pohdituttaa lukijaa.
Keskusteltiin sitä, miten kieli on vanhahtavaa, lyyristäkinkin. Kielen vanhahtavuus lienee tarkoituksellista. Pohdittiin sitä istuuko luonnonsuojelu kirjan kuvaamaan aikaan. Lisäksi 50-luvulla metsureita saatettiin kutsuttiin sahureiksi.
Tommi Kinnusen Pimeät kuut (Otava, 2022) kertoo samasta aikakaudesta. Kinnunen kuvaa iäkästä, sairasta opettajaa tiettömän taipaleen takana Kuhmossa lukuvuonna 1947- 48. Opettaja tekee parhaansa olemattomilla resursseilla, supistetussa koulussa osa oppilaistakin on jälleenrakennustöissä.
Kinnusen teoksen opettaja on Kytömäen Sennin, Mikon ja Antin kaltainen sulkeutunut sielu.
Kumpikin kirjailija on tehnyt taustatyönsä hyvin. Molemmissa teoksissa jälleenrakennuksen aika sitoo ihmisten valintoja. Kinnusen kirjassa kuuluu myös nykyopettajan uupumus.
t. Timo
Lisälähteitä:
