Syyskuun kirjana oli Dostojevskin Kaksoisolento: Pietarilaisrunoelma.
Olli Kuukasjärven suomennos on kertakaikkisen loistava, ja Kuukasjärvi on tasoittanut nykylukijan tietä.
Kaksoisolennon teemaa kirjallisuudessa pohtiessa avuksi tulee Markku Envall. Hän on tutkinut kaksoisolentoteemaa kirjallisuudessa teoksessaan "Toinen minä". Hän listaa teemasta runsaasti esimerkkejä Dostojevskistä Maupassantin ja Kafkan kautta Oscar Wildeen.
Suomalaisia esimerkkejä ovat esim. Aino Kallas (Sudenmorsian), Arto Paasilinna (Jäniksen vuosi), Jorma Korpela (Tohtori Finckelman), Elvi Sinervo (Viljami Vaihdokas) ja Mika Waltari (Johannes Angelos) .
Kaksoisolentoaiheinen kaunokirjallisuus osoittaa hänen mukaansa kiinteää yhteyttä uskomukseen, jonka mukaan alter egon näkeminen ennustaa kuolemaa tai onnettomuutta. Kaksoisolento on kiusaaja. Tarinan tyypillinen loppu on päähenkilön kuolema. Se on tulos toisen minän kanssa kamppailusta. Halu tuhota kaksoisolento sisältää annoksen itsetuhoa.
Kieslowskin elokuvassa "Veronikan kaksoiselämä" teemaa on runollisesti käsitelty. Puolalainen Veronika näkee kaksoisolentonsa poislähtevän parriisilaisbussin ikkunassa. Bussista otetaan valokuva. Se on todiste puolalaisen Veronikan olemassaolosta.
Kieslowskillakin toisen Veronikan elämä jatkuu toisen kuolemasta. Musiiki ja ääni ovat tässä siirtymässä kantavat tekijät. Pariisilainen Veronika, joka ei nähnyt peilikuvaansa tuntee silti menettäneensä jotakin. Tästä kirjoitti Mirkka Rekola.
Keskustelumme näkökulmia teokseen:
- Gogol on Dostojevskin esikuvana Venäjän virkamiesten kuvaajana. Myöskään Gogolin "Nenä" tai "Päällystakki" eivät anna mairittelevaa kuvaa virkamiehistöstä.
- Dostojevski psykologisen romaanin edustajana
- Dostojevski eksistentialistisen romaanin esikuvana
- Teoksen kafkamaisuus. Kohdataan nimetön auktoriteetti, hänen ylhäisyytensä sekä omavaltainen palvelija. Kaiken lisäksi kuokkavieraana Goljadkin tuntee itsensä pitkän ja komean upseerin vierellä mitättömäksi ötökäksi (s. 52).
- Dostojevski itse kutsui "Kaksoisolentoa" omaelämäkerralliseksi.
- Dostojevski polyfonisen romaanin kehittäjänä. Polyfoninen romaani on Bahtinin käsite. Polyfoninen romaani sisältää toisiinsa integroimattomia näkökulmia, joiden myötä valtakulttuuri asetetaan usein rienaavalla tavalla kyseenalaiseksi. Eri näkökulmat eivät ole järjestäytyneet keskenään alisteiseksi järjestelmäksi vaan ne esitetään samanarvoisina ideologisina ääninä.
Sankarit käyvät sisäistä dialogia muokaten jakuvasti identiteettiään. "Kaksoisolennon" päähenkilön sisäisissä dialogeissa vahvempi ja heikompi minä sekä tyhmä ja järkevä minä vuorottelevat.
Goljadkin näkee kaksoisolentonsa kadulla voimiensa uupuessa. "Ohikulkija oli jo katoamassa lumipyryyn. Hänkin käveli nopeasti, oli pukeutunut samaan tapaan kuin herra Goljadkin, kietoutunut tiukasti vaatteisiinsa päälaelta jalkoihin asti ja tepsutti Fontankaa pitkin lyhyin ja tihein, hieman lönkyttävin askelin. ”Mitä, mitä tämä on?” suhahti herra Goljadkin hymyillen epäuskoisesti mutta vavahti kauttaaltaan. Kylmät väreet kiirivät hänen selkäpiitään pitkin. Ohikulkija oli sillä välin kadonnut kokonaan eikä enää kuulunut edes hänen askeleitaan, mutta herra Goljadkin seisoi yhä paikallaan ja tuijotti hänen jälkeensä. Lopulta hän alkoi vähitellen tointua. ”Mutta mitä tämä oikein merkitsee?” hän ajatteli tuohtuneena. ”Olenko minä tosiaan tullut hulluksi?” (s. 63).
Kylmät väreet kulkevat päähenkilön ja lukijan selkäpiitä pitkin. Goljadkin epäilee omia havaintojaan ja mieltään.
Lukijaa valmistellaan pitkin matkaa. Goljadkin käyttäytyy maanisesti kaupoissa ja oudosti eritoten lääkärin luona.
Goljadkin säntää kuokkavieraana entisen suosijansa kutsuvieraspäivällisille. Sosiaalisen häpeän on Dostojevski kuvannut kouriintuntuvasti.
Goljadkinin tila on epävakaa, muttei kyse ole vain hänen kuvitelmastaan. Kaksoisolento on olemassa myös romaanin toisille henkilöille. Kerrotaan,että muukalainen on kotoisin samalta seudulta, saman niminen ja tulee tulee töihin samaan virastoon samankaltaisiin työtehtäviin uhaten Goljadkinin asemaa. Virastolla Andrei Filippovits kutsuu Goljadkinia tuomaan asiapapereita, mutta häntä viivyttää kaksoisolento joka väittää näkevänsä papereissa mustetahran (s. 107). Osastopäällikkö ei huomaa kaksoisolennon toimintaa hieman myöhemmin (s. 110).
On hienoa miten Dostojevski leikittelee lukijan kustannuksella. Lukija ei voi olla varma ovatko asiat niinkuin Goljadkin sanoo vai tapahtuuko kaikki vain Goljadkinin mielessä.
Onko kaksoisolento Goljadkinin näköinen? Goljadkinin esimies sanookin: Hänen täytyy olla teidän läheinen sukulaisenne. Tiedättehän on olemassa sellaista kuin sukunäköa.
Goljadkinin mielessä kaksoisolento on toiveminä, sellainen kuin Goljadkin haluaisi olla. Sosiaalisesti taitava ja rohkea.
Toisaalta työpaikan kuvaus täyttää työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit. Vaikka mieli on hajoamassa Goljadkin käyttäytyy niinkuin ihmisen tulee käyttäytyä. Kirjeissä kohteliaisuudet ovat paikallaan.
Puhutteleva on kohtaus, jossa kaksoisolento vierailee Goljadkinin luona. Kaksoisolento mielistelee Goljadkinia ja heistä kerrotaan tulleen ystävät (luku VII). Aamulla palvelija sanoo, ettei se toinen ollut halunnut jäädä odottamaan vaan oli lähtenyt jo 1 1/2 h sitten (s. 100). Myöhemmin palvelija sättii Goljadkinia hyvät ihmiset eivät elä valheessa, eivätkä koskaan esinny kahtena (s. 135). Samaa sanoo ajuri unessa (luku X).
Vähitellen teos tyyntyy. Lopsussa Goljadkin ajattelee lähtevansä pitkälle matkalle (s. 219), ja hän jättää kohtalonsa lääkärin Krestjan Ivanovitsin huomaan.
- Timo
Lähteitä:
- Toinen minä : tutkielmia kaksoisolennon aiheesta kirjallisuudessa / Markku Envall. - Hki . WSOY, 1988.
- Bahtin, Mihail. : [Problemy poètiki Dostojevskogo]
- Dostojevskin poetiikan ongelmia / Mihail Bahtin ; [suomentaneet Paula Nieminen ja Tapani Laine]. -[Helsinki] : Orient Express, 1991.
- Mirkka Rekola: Muistinavaruuus, WSOY 2000.
- Bahtin, Mihail. : [Problemy poètiki Dostojevskogo]
