sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Hullun puolustuspuhe / August Strindberg














Hullun puolustuspuhe / August Strindberg ; huomautukset ja jälkikirjoitus: Hans Levander ; vuonna 1973 löytyneen alkuperäiskäsikirjoituksen "Le Plaidoyer d'un fou" ruotsinnoksesta "En dåres försvarstal" suom. Kyllikki Villa. - Helsinki : Kirjayhtymä, 1979.
”Tämä on kauhea kirja, myönnän sen vastaan väittämättä ja kirvelevää katumusta tuntien.” s. 5
Johan August Strindberg (22.1.1849 – 14.5.1912) oli ruotsalainen romaani- ja näytelmäkirjailija sekä taidemaalari. Hän on yksi Ruotsin tunnetuimmista kirjailijoista ja yksi modernin teatterin suurista vaikuttajista. Hänen draamojaan esitetään edelleen ympäri maailmaa. Ks. http://www.auguststrindberg.se/teater1.htm
Kuvaavaa on, etta Ingmar Bergman teki teatteriin useita versioita hänen näytelmistään: Aavesonaatti, Uninäytelmä ja Neiti Julie.
August Strindbergin Hullun puolustuspuhe lukupiirikirjana:

 August Strindberg kirjoitti vuosina 1887-88 avioliittokuvauksen Hullun puolustuspuhe, jossa hän kuvaa liittoaan suomalaissyntyisen Siri von Essenin kanssa. Strindbergin tuotantoon laajemmin perehtymätöntä nykylukijaa kiinnosti vimmaisessa romaanissa lähinnä sen todenperäisyys. Samalla herätti hämmennystä, miten kirjaa oikein olisi tullut lukea.

Kirja jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuninkaallisen kirjaston virkailijana työskentelevä Strindberg rakastuu aateliseen naimisissa olevaan Mariaan. Seuraa monimutkaisia ihmiskuvioita, jotka huipentuvat sopuisaan, mutta taloudellisesti vaikeaan aateliseen avioeroon ja uuteen avioliittoon Strindbergin kanssa.  Uusi avioliitto tuo vain hetken onnen: erityisesti kiertolaisvuodet ulkomailla kiristävät suhdetta. Lopulta Strindberg alkaa nähdä vaimossaan lesbolaisia taipumuksia ja tuntea vihaa kaikkia naisia kohtaan.  Strindbergin teosta on luonnehdittu mm. psykologisena kokeena, jossa kirjailija ”viljelee mustasukkaisuuden virusta ja tutkii hulluuden taustoja”. Jo aikaisemmissa teoksissa epäluulo vaimoa ja naisasialiikettä kohtaan on ollut idullaan, mutta Hullun puolustuspuheessa ne yltyvät pakkomielteisiksi syytöksiksi, jotka lopulta peittävät romaanissa alleen kaiken muun. 

Jos tyhjäkäyntiin ja syyttelyyn pysähtelevä kirja jäi nykylukijalle etäiseksi, mistä voisi olla apua?  Aikakauden naisasiakysymykseen perehtyminen tai Strindbergin avioliiton vaiheiden ja vaimon näkökulman tuominen teoksen rinnalle tulivat helposti mieleen. Tästä myös tutkijat ovat olleet kiinnostuneista ja ”toisen totuuden” Strindbergin teoksen rinnalle on rakentanut mm. Maj Dahlbäck teoksessa Siri von Essen - näyttelijävaimo.  Niin ikään Strindbergin muun tuotannon, omaelämäkerrallisten romaanien ja näytelmien parempi tunteminen olisi varmasti tehnyt lukemisesta mielenkiintoisemman kokemuksen.

 Lopuksi totesimme, ettei Hullun puolustuspuhe kuitenkaan kokonaan ole ihmissuhderomaani; siinäkin monomaanisen ihmissuhdekuvauksen lomasta nimittäin erottuu miljöiden, esimerkiksi aikakauden asuntojen, tarkkaa ja kiinnostavaa kuvausta.

 Leena oli juuri käynyt Tukholmassa Strindberg-museossa (http://www.strindbergsmuseet.se) . Hän kuvasi kerrostalossa sijaitsevaa museota jo museotilana erikoiseksi. Tilassa oli äänitehosteilla saatu aikaan autenttisen kodin ja menestyvän kirjailijan työskentelytilan tuntua: paperin rapinaa kirjoituspöytää lähestyttäessä, hurraavia kansanjoukkoja ikkunan lähellä.
 Museovierailuun siis kannattaa varata aikaa, kun seuraavan kerran käy Tukholmassa.
    Anne
 Lähteitä:
 Strindbergsmuseet 
Strindbergssällskapet 

Keväällä 2014 Strindberg-museossa oli näyttely Ingmar Bergmanin Strindberg tulkinnoista.
- Timo

torstai 10. huhtikuuta 2014

Tiloja, avaruuksia / GeorgesPerec

 











Georges Perec: Tiloja / Avaruuksia. Alkuteos:  Espéces d'espaces
Suom. Ville Keynäs. - Loki-kirjat, 1992
.
Teksti vuodelta 2008 aiheesta: /

Perec Tiloja / Avaruuksia on samalla kertaa proosarunoa ja kulttuurimaantiedettä.
Teos auttaa lukijaa pohtimaan omaa paikan ja tilan kokemustaan huoneessa, talossa, kaupungissa ja maailmassa.
Kaupunki on jakaantunut moneen pieneen kylään: Torkkelinmäki, Meilahti, Taka-Töölö, Munkkivuori tai Punavuori.
Kaupungilla on moneen kylään jakaantunut sielu ja historia.
Kaupungin sielun aistii helpoiten raitiovaunussa. Ykkösen ratikan henki on eri kuin nelosen tai kolmosen.
Kylälaiset tuntevat toisensa vähintään ulkonäöltä ja ovat kylilleen uskollisia.
Kaupunkilainen voi kuulua useaan kylään – päiva-, työ- ja iltakylään.
Harvoin eksymme vieraaseen kylään, korkeintaan villissä nuoruudessa. Reviirit ovat hämmentävän tarkkoja, samat kadut, samat mestat vuodesta toiseen.

Käytännön harjoitus:
(Perec, s. 62)
Katsotaan Helsingin Pursimiehenkatua Viiskulmasta Telakalle.
Asuintalot ovat suomalaisittain korkeita, keskimäärin kuusi kerrosta.
Loppupäässä oli aiemmin tehtaita, nyttemmin toimistoja ja av-alaa.
Nokian kaapelitehdas ja Fazerin makeistehdas kauan sitten. Ilmankos viereinen katu onkin Tehtaankatu.
Punavuori ja Pursimehenkatu oli pitkään työläisten asuinaluetta. Asunnot ovat valtaosin pieniä.
Kadulla on Vieraskoti, mutta villeintä menoa siellä lienee vietetty keskustalaisen puolueen puoluetoimistossa.
Nyttemmin puoluetalossa on asuntohotelli. Alko kadulta muutti ennen puoluetoimistoa.
Ravintoloita on sopivasti. Syödä voi japanilaista, italiaista, merimies- ja suomalaista ruokaa.
Kahvila Suomen tosin ovat valloittaneet japanilaiset turistit. Paikassaä kuvattiin muutama vuosi sitten japanilainen elokuva Ruokala lokki, ja se on jonkin sortin kulttielokuva Japanissa.
http://www.youtube.com/watch?v=5SQaVr0sfJA

Japanilaiset tulevat ravintolaan ryhmissä, saavat annoksen, kuvaava sen ja poistuvat. Yksittäisiä japanilaisia pyörii kadulla lisäksi kartta kourassa.
Kahviloita on kolme. Ylpeä Kaffecentralen, Kanniston leipomon intiimi tila ja perinteinen Primula.
Kanniston leipomo on punavuorelaisille se kaupungin paras.
Huurteisia voi nauttia Ankurissa ja Pursarissa.
Kadulla on divari ja levykauppa. Molemmat kaupungin aatelia. Terveyskeskus, rautakauppa ja ruokakauppa. Kenkäkauppa, kalastustarvikeliike,
pukuvuokraamo sekä nuorisobutiikkeja. Suutari, kukkakauppa, mallitoimisto, tilitoimisto, parturi ja galleria. Mainos- ja arkkitehtitoimistoja.
Sisustustarvikehehtaarihalli on uusin tulokas. Se on samalla kadun neljäs kahvila.
Kadun alkupäässä ajaa bussi 14  ja loppupäässä spåra 1 A.
Yksityisautot reunustavat katua. Satunnainen parkkipaikka kannattaa hakea toisaalta.
Katu on ajassa kiinni, vaikkei se ole ollut samalla tavalla trendikäs tai paheellinen kuten Iso-Roba.

Kadulla ei kasva puita. Luontoelämyksille mennään viereisiin puistoihin.
Betonierämaatako, kyllä. Mutta pursarilaisille se on koti.
http://flickr.com/photos/e-z/tags/pursimiehenkatu/
http://kankolondo.exblog.jp/m2006-09-01/

 terv. Timo

JK.  Katu on kuudessa vuodessa muuttunut.