Lukupiirin 17.10.2011 aiheena Noitaympyrä.
Kirjailija: Pentti Haanpää (1905 - 1955), kirja: Noitaympyrä, 1956
TIETOA KIRJAILIJASTA
Pentti Haanpään oma alue oli novellitaide. Noitaympyrää sanotaan hänen parhaaksi romaanikseen. Kirjailijan tuotannosta ja hänen elämästään on saatavilla useita tutkimuksia. Hänen kirjeitään sekä päiväkirjojaan on julkaistu. Tietoa siis on:
* Aarne Kinnunen: Haanpään pitkät varjot Pentti Haanpään kertomataiteesta (1982)
* Vesa Karonen: Haanpään elämä (1985)
* Juhani Koivisto: Leipää huudamme ja kiviä annetaan. Pentti Haanpään 30-luvun teosten kytkentöjä aikansa diskursseihin, todellisuuteen ja Raamattuun (1998)
* Eino Kauppinen: Pentti Haanpää 1. Nuori Pentti Haanpää 1905-1930. Helsinki: Otava 1966.
* Pentti Haanpää. Kirjeet (toim. Vesa Karonen ja Esko Viirret) (2005).
* Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939: toim. Hannu Taanila, Otava 1976
* Kirjeitä kahdesta sodasta - Pentti Haanpään kirjeet vaimolleen Aili Haanpäälle talvisodasta ja jatkosodasta: Otava 1977
NÄKEMYKSIÄ KIRJAILIJAN ELÄMÄNTYÖSTÄ
2005 pidettiin Haanpää-aiheinen seminaari. Haanpään elämäntyöstä ja sen merkityksestä esitettyjä erilaisia näkemyksiä on verkossa, esimerkiksi seuraavat (kaikki kaappaukset on otettu 16.10.2011):
Ihailtu ja vihattu Pentti Haanpää. http://kotisivu.suomi.net/brantberg ;
Nahattoman ihmisen myllystä. http://www.hs.fi/kirjat ;
Kai Ekholm, http://kaiekholm.puheenvuoro.uusisuomi.fi ;
Väinö Immonen, Immun pakinat. http://www.immu.suntuubi.com ;
Uskonto- kirkko- ja pappiskritiikki Pentti Haanpään novelleissa (25.10.2008). http://ateistit.fi ;
Tommi Lievemaa (19.08.2005), Pentti Haanpää -ilta Maanantaiklubilla. http://www.tiedonantaja.fi
Valitsen tähän yhden puheenvuoron ja perustelen valintaani näin. Kirjaa leimaa sen julkaisuhistoria häiritsevyyteen asti. Noitaympyrä julkaistiin kirjailijan kuoltua, 1930-luvun alussa sitä ei hyväksytty julkaistavaksi. Kirjailijan vuonna 1931 käsikirjoituksena esittämien, silloin julkaisematta jääneiden ajatusten ja kirjan ilmestymisen välissä oli 25 vuotta, ja niin pitkänä ajanjaksona melkein teksti kuin teksti vanhenee. Maailma muuttuu, auttamatta.
Tämä puheenvuoro on osa Oulun ylipiston kirjallisuustieteen laitoksen emeritusprofessorin Pertti Karkaman puheenvuoroa (Tommi Lievemaan referoimana) Maanantaiklubilla vuonna 2005.
"Karkaman mukaan Haanpää otti koko elämänsä ajan kantaa oman maansa ja myös maailmanlaajuisiin ongelmiin. Näin hän oli omalta osaltaan mukana edistämässä suomalaista demokratiaa ja kansalaisoikeuksia. 1930-luvun alun olosuhteet Suomessa sananvapauden rajoituksineen vaikeuttivat tätä tärkeää työtä.
Haanpään ehkä tärkein teos, Noitaympyrä, julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Noitaympyrää olisi kipeästi kaivattu yhteiskunnallisena keskustelunavauksena nimenomaan kirjoittamisensa aikoihin aivan 1930-luvun alussa. Maanantaiklubilla pohdittiinkin, mihin suuntaan Haanpään tuotanto olisi kehittynyt ilman jatkuvia julkaisuvaikeuksia ja etenkin jos Noitaympyrä olisi julkaistu ajallaan.
- - -
Haanpää ei esitä vastaukseksi vapauden kysymykseen omasta minuudesta luopumista ja laumaan liittymistä. Hän ei myöskään kannata individualistista syrjään vetäytymistä ja pelkän oman edun tavoittelua. Karkama esitti Haanpään ihanteen olevan näiden sijasta yksilöllisyys. Tämä tarkoittaa, että ihminen ajattelee itsenäisesti ja että hän voi omasta vapaasta tahdostaan - yksin tai muiden kanssa - toimia yhteiskunnassa."
TUOTANTO
Pentti Haanpää kirjoitti 10 romaania. Haanpään kootuissa teoksissa on 318 novellia. Lisäksi hänen muistivihkoissaan on 17 novellia (Karonen (toim.) 1995, 7).
* Maantietä pitkin 1925, ruots. Hemfolk och strykare
* Rikas mies (näytelmä) 1925/1956
* Kolmen Töräpään tarina 1927
* Tuuli käy heidän ylitseen, kertomuksia 1927
* Kenttä ja kasarmi: kertomuksia tasavallan armeijasta 1928
* Hota-Leenan poika 1929
* Karavaani ja muita juttuja 1930
* Noitaympyrä 1931/1956
* Väljän taivaan alla 1932/1956
* Ilmeitä isänmaan kasvoilla 1933/1956
* Pojan paluu (näytelmä) 1933/1956
* Vääpeli Sadon tapaus 1935/1956
* Isännät ja isäntien varjot: romaani talonpojan sortumisesta 1935
* Syntyykö uusi suku eli Kaaleppi Köyhkänän vanhuus, romaani 1937
* Lauma, kertomuksia 1937
* Taivalvaaran näyttelijä, romaani 1938
* Ihmiselon karvas ihanuus, novelleja 1939
* Korpisotaa 1940, ransk. Guerre dans le Désert Blanc
* Nykyaikaa, kertomuksia 1942
* Yhdeksän miehen saappaat 1945
* Jutut: valikoima tuotannosta 1946/1952
* Heta Rahko korkeassa iässä: uusia juttuja 1947
* Jauhot: tarina pakkasen jäljiltä 1949
* Atomintutkija 1950
* Iisakki Vähäpuheinen: muutamia muistelmia hänen elämästään 1953
* Kiinalaiset jutut: muistikuvia (matkakirja) 1954
* Kolme mestarijuttua 1955
* Puut (kesken jäänyt romaani) 1955
* Valitut teokset 1955
* Kootut teokset 1956-1958 (10 osaa)
* Maa- ja metsäkyliltä: Iltalehden alakertasarja 1927-1928 (koonnut Eino Kauppinen) 1968
* Kirveeniskuja. (valikoinut Veikko Huovinen) 1971
* Kootut teokset 1976 (8 osaa)
* Kairanmaa: valitut jutut. (toim. Erno Paasilinna) 1985
* Vanha voiman mies: novelleja ja kirjoituksia. (toim. Vesa Karonen) 1995
* Kiinalaiset jutut ja Kiinan-matkan päiväkirja. (toim. Esko Viirret) 2001
KIRJAN HERÄTTÄMIÄ AJATUKSIA VUONNA 2011
Pentti Haanpään Noitaympyrän vuonna 2000 julkaistussa laitoksessa (Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita, julkaisija SKS), on mukana julkaisuajan saatesanoja (Vesa Karonen) sekä useita vuonna 1956 julkaistun ensi painoksen saamia kirjallisuusarvosteluja. Arvostelut ovat suopeita, hyväksyviä, ehkä hämmentyneitäkin. Kirjailijan kuolemasta oli kulunut alle vuosi.
1920- ja 1930-lukujen taite Suomessa pohjoisen hakkuutyömailla, naturalistisesti kuvattuna on vahvasti läsnä.
Vuodesta 2011 nähtynä se on niin etäinen ja Suomi niin toisenlainen, että maan vaivoin tuntee omaksi kotimaakseen. Se on lihasvoimin tehtävän työn, ilman sosiaaliturvaa elävän väestön ja maailmanlaajuiseen lamaan syöksyneen yritysmaailman ympäristö. Siihen kuuluvat myös poliittiset vastakohtaisuudet ja oikeistoradikalismin nousu. Niukkuudessa elävät metsätyömiehet ja heidän perheensä samoin kuin työjuhdat, hevoset joutuvat yhä ahtaammalle.
Kaikkea havainnoi päähenkilö, nuori metsätyömies Pate Teikka. Hän tekee työtä, lukee lehtiä, ajattelee ja tulkitsee syy-seurausssuhteita. 'Ajan henkeen' ja 1920-1930-luvun ideoihin liittynee pohdinta, ettei köyhien perheiden pitäisi tuottaa lapsia; se, että tukkisuman laukaisemisessa tapaturmaisesti kuollut nuorukainen kuoli, ei työnantajan ottamien riskien vuoksi vaan siksi, ettei hänellä ehkä ollut tarpeeksi tahtoa elää - sekä se, että kirjan naiskuvat ovat miesluonnekuviin verrattuina köyhiä.
Merkillisintä kirjassa on sen ajaton osuus: myös oman aikamme ilmiöt ovat luontevasti mukana Pate Teikan filosofisissa pohdinnoissa. Hän toteaa, miten tiukasti olemme kytköksissä muuhun maailmaan liiketoiminnan kautta ja miten käskytysketjuissa päätöksenteko riippuu siitä, kenen edut kunkin on otettava huomioon. Pate Teikka alatason esimiehenä näkee alaistensa, entisten työtoverien sietämättömän ahdingon, ei kestä solidaarisuusristiriitaa, ja hänen lupaava uransa päätyy työttömyyteen.
Kirjassa on suvantovaiheita, niistä yksi on päähenkilön oleskelu Lapissa. Hän on siellä koskemattomista erämaista rauhaa etsivän etelän miehen seuralaisena. Toisin kuin tämä erakko, entinen metsätyömies kuitenkin kaipaa yhteiskuntaa, sanomalehtiä, kirjoja ja ihmisten seuraa, eli Karkamaa referoiden "Haanpää ei esitä vastaukseksi vapauden kysymykseen omasta minuudesta luopumista ja laumaan liittymistä. Hän ei myöskään kannata individualistista syrjään vetäytymistä ja pelkän oman edun tavoittelua."
Romaanihenkilönä Pate Teikka on sankarihahmo. Hän on fyysisesti vahva, tiedonhaluinen ja ajattelussaan itsenäinen. Hän on epäilijä, joka ihmettelee oikeistoisänmaallisuuden jyrkkyyttä, mutta epäilee myös vasemmiston aatteita. Hän on sosiaalisesti kelpoisa, halukas elättämään itsensä työtä tekemällä. Hän osoittaa myös pystyvänsä kehittämään työmenetelmiä yhtiönsä eduksi. Yhteiskunta on kuitenkin siinä tilassa, että se ei pysty käyttämään hänenlaisensa työkykyisen ihmisen työpanosta.
Yhteiskunta oli todellisuudessakin rakentamassa nuoren tasavallan hyvinvointia vakavasti, innokkaasti ja yksimielisyyttä korostaen. Pate Teikan yksilöllisille ajatuksille ei ollut siinä tilanteessa käyttöä.
17.10.2011 lukupiirin näkemysten muistiinmerkitsijänä
Riitta
