Syksyn
2021 lukupiirin aiheena oli Niillas Holmbergin teos Halla Helle
(Gummerus, 2021). Halla Helle on runoilija, muusikko, näyttelijä
Niillas Holmbergin (s. 1990) ensimmäinen romaani. Teos on kirjoitettu suomeksi, vaikka pohjoissaami on kirjailijan äidinkieli.
Halla Helle on romaanin muotoon laadittu yhteiskunnallinen teos. Takavuosina sitä olisi kutsuttu pamfletiksi. Teos avaa saamelaisten ja saamenmaan historiaa. Se antaa tietämystä saamelaisten perinteistä, tavoista ja maailmankuvasta. Mukana on saamelaisten mytologiaa, kirjallisuutta ja runoutta.
Minäkertoja Samu asettuu Utsjoelle Etelä-Suomesta Tampereelta. Hän on lukenut mies, ja kaiken lisäksi töissä kirjastossa, niinpä teos viittaa usein saamelaisuutta / Lappia käsittelevään kirjallisuuteen. Lukija saattaa unohtua googlaaman, kuka oli ”lapinkirjailijoitten parhaimpiin kuuluva nimismies E.N. Manninen, manselaista syntyperää hänkin” (s.20) tai moni muu tekstissä mainittu kirjallinen lähde. Sivun seuraavassa kappaleessa törmäämme Paulaharjuun. Kirja tarvitsisi lähdeluettelon tai indeksin.
Halla Helle, Elle on maailmalla menestynyt taiteilija, jonka luomisvoima on ehtynyt. Ellen mukaan hänen (ja saamelaisten) ajattelu/nsa on modernisaation kolonisoimaa. Päivittäinen kulttuurinen ambivalenssi vie masennukseen, kuilu saamelaisuuteen on liian syvä. Taiteen ”käenkieli on katkennut. Minussa ei ole liikettä”. (s. 90)
Rakastunut Samu yrittää auttaa Elleä kirjaviisauksilla, kun masentunut Elle lähettää hänelle unirunoja. Välillä lukijan tekee mieli potkaista Freudia ja Jungia nilkkaan. Lukija saa odottaa pitkään milloin päästään perinteen eheyttävään vaikutukseen.
Kirja on varsinainen ensyklopedinen tehopakkaus. Samun tiedollisten ja taidollisten ponnistelujen kautta käsitellään monin tavoin sitä, miten vaikeaa ulkopuolisen on päästä sisälle saamelaiseen kultturiin ja mielenmasemaan. Kirjassa tietty pohditaan myös saamen kieliä: ”Saamen kielet hengittänevät vapautuneemin ulkosalla”. (s. 81)
Ja kolonialismia: valtion edustajien, yrittäjien ja saamelaisten on vaikea ymmärtää toisiaan. ”Vastaanottamalla saamelaiskäräjien kuulemisvelvollisuuden se [valtio] saa ikäänkuin leiman paperiin, eli kuultu on.” (s.223)
Saamelaisten aktivismia ja pyrkimystä dekolonisaatioon avataan monesta näkökulmasta. Se lienee tarpeen, Norjassa on sunnitteilla tuulivoimapuisto saamelaisten pyhille paikoille.
Kaikkeen eivät selitykset yllä, saamelaisten luontosuhteessa on asioita, jotka eivät kuulu meille muille. Samoin saamelaisuuden määritelmään kajotaan vain minäkertojan sukuhistorian kautta.
Teos on kirjavuoden kiinnostavin kotimainen monella tapaa.
Timo
Lähteitä:
Saamelaiskirjailija Niillas Holmberg: “Suomeksi kirjoittamalla kommunikoin valtaväestön kanssa” / YLEn Areena
Luettavaa:
Helga
West : Kertomus isästäni eli milloin viimeksi luin saamenkielisen
kirjan? - Nuori Voima 6/2020.
