Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Siltala 2016.
Alkuteos ”Réparer les vivants”, 2014, kääntäjät Ville Keynäs ja Anu Partanen.
Kolme noin kahdenkymmenen ikäistä lainelautailijaa palaa autolla Ranskan rannikolta sisämaahan päin, joutuu liikenneonnettomuuteen, ja yksi nuorukaisista
saa hengenvaarallisen päävamman.
Alkaa tarina Simon Limbresin kehosta.
Simonin päivä oli alkanut noin 5:50 aamulla kutsulla lainelautailuun;
häntä tuodaan teho-osastolle kello 10:12; tunnin kuluttua anestesialääkäri
toteaa, että kuolema lähestyy, aivot ovat tuhoutumassa; 11:40 Simonin äiti on matkalla sairaalaan;
17:30 neuvottelu vanhempien kanssa elinsiirroista päättyy;
18:36 Simon merkitään virallisesti aivokuolleeksi;
kirurgiryhmä saadaan kokoon 22 jälkeen;
kello 23:50 sydän on irrotettu,
ja kello 01:30 yöllä tapahtuvaksi romaanissa kuvaillaan Simonin fyysisen olemuksen palauttaminen hautajaiskuntoon.
Sairaalassa tapaturma oli käynnistänyt prosessin, jossa hallinnoitavina olivat aivokuolleen nuoren miehen terveet sisäelimet, operaation suorittajat sekä siirrännäisjonossa olevat henkilöt.
Kello neljältä seuraavana aamuna Simonin sydän alkoi jatkaa elämäänsä
toisessa kehossa. Simonin tapaturma pysäytti vanhempien arjen aamupäivällä,
ja iltamyöhällä tieto tavoitti myös tyttöystävän.
Kirjailija kuvaa toisistaan jo erilleen asettuneiden puolisojen
yhteistä järkytystä ja tuskaa, lääkärin ja elinsiirtokoordinaattorin
työhön kuulunutta suostuttelevaa neuvottelua sekä elinsiirto-operaatiota.
Henkilöt esitellään vähitellen tekstin kulussa ja siinä sivussa
myös lääketieteellisen kuolema-käsitteen muutos vuonna 1959.
Pitkistä lauseistaan huolimatta kirja vangitsee lukijan.
de Kerangal maalailee runollisesti ympäristöä,
surffaajien intoa, aaltojen luonnetta, säätä sekä lääkärin
ja hoitajan työtä. Tunnevyöryistä huolimatta teosta hallitsee tyyneys
(kirjan nimi on muuten sitaatti Tsehovin näytelmästä).
Päätökset tehdään rauhallisesti harkinnan jälkeen,
ja yhteiskunta toimii luotettavasti sopimusten mukaan.
Tarkoituksellista väkivaltaa romaanissa ei ole,
se on hienostunut kaunokirjallisuuden tuote.
23.3.2018 Riitta
