keskiviikko 1. syyskuuta 2010

MISTÄ RAKKAUS SYNTYI / Raija Siekkinen

Elokuun kirja oli Raija Siekkisen novellikokoelma Mistä rakkaus syntyi vuodelta 1991.
Teos julkaistu myös kokoelmassa "Novellit" (2007).
Raija Siekkinen (1953 - 2004) tunnettiin ennenkaikkea novellistina, vaikka häne tuotantoonsa kuuluu myös lastenkirjoja ja romaaneja.

Keskusteltiin novellien rakenteesta. Jokaiseen novelliin sisältyy irrallaankin toimiva proosaruno, huikeita havaintoja. Esimerkiksi novellissa Musta aurinko Tuli jokin kirkas aamu -kappale (s. 331).

 Keskusteltiin naiskuvasta: Päähenkilö on useimmiten nainen. Siekkisen nainen on perinteestä irronnut, itsenäinen, oppinut, ristiriitainen. Valmis lähtemään, eroamaan perheestä tai rakastetusta. Usein hän tuntee itsensä vieraaksi ympäristössään. Nainen saattaa kokea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi miehen rinnalla.

Luontosymboliikasta. Henkinen etsintä peilautuu luonnon kautta.  Luonnosta tunteiden tulkkina.
"Ja kuten aina, hän muisti nytkin ne puut.  .. hän oli itsekin tuntenut olevansa puu, juuret syvällä viileässä kosteassa mullassa, lehdillä auringon kiilto ja tuulen ravistelu. Koko elämä oli ollut siinä, yhtä aikaa kaikki." Novellista Luonnollinen kuolema (Novellit s.348).

Visuaalisuudesta. Lukijalle tarjotaan  pysäyttäviä kuvia. Autoretkellä entiseen kotiin novellin kertoja katsoo hetken pimeää rakennusta, kääntyy ja ajaa pois kuin mitä tahansa tietä maailmassa. Kylmyys täyttää kaupungin, lauloi Pekka Streng.

Toisena esimerkkinä olkoon  "Kesän viimeinen päivä" -novellin kirje lattialla. "Katso, mitä se nainen minulle kirjoittaa" (Novellit s. 323) .."Kirje, jonka hänen äitinsä oli käsissään rypistänyt ja heittänyt lattialle, oli ollut siinä viikkoja. Joka kerran tulleessan huoneeseen ja asettuessaan sohvalle äiti oli tarkastanut, että se siinä vielä oli. Kukaan heistä ei ollut uskaltanut siihen kajota. Se oli ollut lattialla kuin siihen taitavasti viritetty ansa; ja nyt Anna ajatteli, että siihen ansaan hän oli tarttunut, vuosikausiksi, kuin kärpänen. " Novellista Kesän viimeinen päivä (Novellit s. 327).

Rannalla Annalle tarjotaan lupaus paremmasta. Uimarannalla Anna kohtaa isän ja pikkutytön. Lapsena Anna oli ollut isän tyttö. Toisekseen Anna vastaa myöntävästi kosintaan.  Uinti kaukaiselle kivelle lupaa hyvää:
"- Pystytäänkö me. Jaksetaanko, Anna sanoi. - No tietenkin. Ilman muuta." (Novellit s. 327).                Siekkisen lukijana saatan yllättyä siitä, ettei Anna jää sivusta katsojaksi.

Todettiin novellien esikuvallisuus. Hioutuneisuus.

Kirjoittamista ja sanojen merkitystä pohditaan teoksessa moneen kertaan. Matkalla yleisöluennolle kirjailijan sanat pelkistyvät:  "Ja taas hän palasi viime aikojen ajatukseen siitä, että sanoja on tavattoman vähän, muutama vain, jokaisella ihmisellä, ja nekin harvenevat vuosien mittaan: lopulta on vain kaksi, yksi. ja niiden taakse mahtuvat kaikki muut sanat. Ja että niiden taakse mahtuvat kaikki muut sanat. Omat sanansa hän jo tunsi, ja jokaista niistä pelkäsi." Novellista Luonnollinen kuolema (Novellit s.346).

Novellit kertovat toistuvista matkalle lähdöistä. Myös matkoista saareen. Saaressa nainen ottaa etäisyyttä muuhun maailmaan "Joka ilta oli juhlavalaistu risteilijä ajanut saaren ohi merelle" (Novellit s.326)

Novellissa "Vieras maa" päähenkilö tietää, että oli lähdettävä. Uudesta asuinympäristösta tulee koti, vaikka aluksi kaikki oli vierasta siellä. "Teimme niin, että siitä tuli koti." (s. 386)  Minäkertoja ymmärtää kielen, ja maa herää. "Kuulin ihmisten puheen sanat." (Novellit s.386)
                            Tähän teos päättyy, kirjailija luottaa taas sanojen voimaan.

Lisäksi luettiin Volter Kilven Alastalon salin IX luku.

Lisää aiheesta:
Kuusinen Iiris: Naisen yksilöityminen suomalaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta lähtien. -

Tampere University Press, 2008
http://acta.uta.fi/english/teos.php?id=11104 (linkki tark. 03/2011)

EVERYWOMAN IN RAIJA SIEKKINEN :

Music of the heart /  by Hildi Hawkins


Joel Haahtela: Katoamispiste. - Otava 2010, 159 s.
Joel Haahtela on luonut kunnianosoituksen Raija Siekkiselle. Teos vie arkistojen kätköihin, puhuu Siekkisen ystävien äänellä ja tutustuu hänen asuinpaikkoihinsa.
Minäkertoja on lääkäri ja kirjailija, joka lähtee matkalle Siekkisen päähenkilöiden tapaan. Sattuma, etsintä, levottomuus ja ikävä johdattavat. "Vaikka kulkisin miten pitkälle, tämän lähemmäksi en pääsisi heitä, tämän enempää en koskaan saisi tietää."

- Timo