Lukupiiri 23.1.2019
Pajtim Statovci, Kissani Jugoslavia
Otava 2014
”Kissani Jugoslavia” –teoksen julkaisemisvuonna sen tekijä täytti 24-vuotta. Kirja palkittiin vuoden parhaana esikoisromaanina (Helsingin Sanomat, 2014). Teos on käännetty kahdeksalle kielelle ja sen julkaisuoikeudet on myyty 11 maahan.
”Kissani Jugoslaviasta” on tehty myös näytelmä (Kansallisteatterin Villensauna, 2018).
New York Timesin kriitikon kiinnostus romaania kohtaan saattaa olla sen menestyksen merkittävin mittari.
Yliopisto-lehdessä Y/03/18 Statovci torjuu ajatuksen siitä, että romaani kuvaisi hänen tai hänen sukulaistensa elämää. Suomalaisena Suomessa asuen Kosovo ja Albania vain kiinnostavat häntä hänen kosovolaisjuurtensa vuoksi ja siksi, ettei hän ole kasvanut siellä. Toiseus kiinnostaa Statovcia, hän kokee sitä itsekin Suomessa.
Toiseus seuranetsinnässä ja homoseksuaalisten henkilöiden rakkaussuhde aloittaa ja lopettaa ”Kissani Jugoslavian”. Alun ja lopun välissä on sekä naturalistista romaanikerrontaa että fantasiaa. On etnologinen kuvaus naimisiinmenosta ja on selostus lähdöstä levottomalta Balkanilta sekä elämästä Suomessa maahanmuuttajina. Kertojana on Kosovosta tullut nainen Emine.
Tarinaan lomittuvat toisen kertojan, aikuiseksi kasvaneen nuoren maahanmuuttajamiehen Bekimin muistot ja nykyhetki.
Iso kuristajakäärme (ihmisellä, joka lapsena näki painajaisia käärmeistä ja aikuisenakin pelkää niitä) on epätavallinen lemmikki, ja asuinkumppaniksi tullut kissa on vielä persoonallisempi. Bekim oli tavannut kissan homobaarissa. Se on hurmaava, itserakas ja ilkeilevä, osoittautuu rasistiksikin. Se on kuin maahanmuuttajia vihaavien äiti, väreiltään mustan ja valkoisen kirjava.
Rauhan oloissa Eminen perhe on elänyt Kosovossa hyvässä asemassa, puoliso Bajram on töissä yliopistossa. Teoksen läpi kulkee kuvaus avioliitosta, johon kuuluu toisen ehdoton valta ja toisen rooli valtakuviota todeksi elävänä osapuolena. Autoritaarisuus tuntuu joskus menevän ihan överiksi, se on jyrkkää ja väkivaltaistakin, mutta roolit sisäistäneiden kesken tehtävänjako toimii. Eletään tutussa ympäristössä eikä vaihtoehtoja ole. Tasapaino järkkyy sodan ja pakolaisuuden seurauksena.
Kirjailija siirtää perheen Suomeen aloittamaan tyhjästä. Omat traditiot katkeavat, ei voi elää suuressa talossa, jossa asuisi vanhaan tapaan monta sukupolvea, pojat perheineen omissa kerroksissaan. Tulokkaina maassa, jossa on oudot tavat ja järkyttävän paljon vapaaehtoisesti yksin asuviakin, perheenisän auktoriteettiasema horjuu. Synnyinmaan uskonnosta tulee niin tärkeä, että lapsille koulussa opetettava elämänkatsomustieto saa hänet pois tolaltaan. Lapset kasvaessaan etääntyvät vanhemmistaan ja vaimo alkaa mielessään suunnitella itsenäistä elämää. Puolisoista näennäisesti heikompi selviytyy, vahvempi ei kestä muutoksia eikä yksinäisyyttä.
Statovci käsittelee vivahteikkaasti tunteita, joiden vietäväksi yksilö vain joutuu: syrjityksi tulemisen tunnetta, väkivaltaisen vanhemman lapsessa aiheuttamaa koteloitunutta vihaa sekä kauhua, jota teini-ikäinen morsian kokee siirtyessään isän holhouksesta sellaisen miehen käskyvaltaan, josta ei tiedä mitään: ”Vasta silloin tajusin, että eläisin loppuelämäni hänen kanssaan, ja ajatus iski kylkeeni kuin rakennuksen sisään sukeltava purkupallo.”
Kissa ja käärme liitetään usein eri sukupuolten seksuaalisuuteen, mutta kirjailija saattaa tarkoittaa eläimillä moninaisia asioita. Verkosta voi löytää tulkintoja. Lemmikkikäärme aiheuttaa konfliktin ja vaaran. Käärmeen kuolema ja lopun rauhaisa, onnellinen yhdessäolo Bekimin ja hänen kumppaninsa kanssa voivat liittyä toisiinsa tai sitten ei.
Hiukan arvoituksellinen on myös Bekimin hyökkäys Kosovossa äidinisää vastaan, kissa olallaan. Kissat voivat olla myös perinteistä irtautumisen indikaattori, jos Kosovon albaanit vieroksuvat niitä.
Kannen kuvana kissa on paikallaan: kansi on myyvä.
Lukupiirissä ihmeteltiin sitä, miksi Otava ei mainitse sen suunnittelijaa.
Riitta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti