Sadan vuoden yksinäisyys / Gabriel García Márques

 

”Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendia muisti kaukaisen illan, jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän.” Näin alkaa ”Sadan vuoden yksinäisyys”, varsin lupaava alkulause kirjalle.

Gabriel García Márques (1927-2014), kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti.

SADAN VUODEN YKSINÄISYYS on ilmestynyt espanjaksi vuonna 1967. Sitä
pidetään kirjailijan pääteoksena. Teos on julkaistu 35 kielellä, suomeksi se julkaistiin vuonna 1971 kääntäjänä Matti Rossi, kustantajana WSOY. Suomeksi painoksia on ilmestynyt yli 20.

Teoksen tyylilajia on luonnehdittu maagiseksi realismiksi. Kovaa realismia ovat viittaukset sotiin, poliittisesti levottomaan aikaan (Kymmenes painos, s. 168-169) ja väkivaltaa käyttävään kolonialismiin. Teos näyttäytyy mikrokosmoksena Latinalaisesta Amerikasta.
Paikoin kuvataan realistisesti arkea, seksiä ja sen kontrollointia sekä kuolemaa, mutta sujuvasti mukaan voi tulla yliluonnollisia aineksia. (Kymmenes painos, s. 144-145, 156-157, 168, 292-296). Myytit ja ihmeet yhdistyvät arkisiin ja todellisiin tapahtumiin.

Maagisia lienevät olleet ne Márquesia innoittaneet mielikuvitukselliset tarinat, joita hän sanoo kuulleensa isoäidiltään. Kirjailija on saattanut panna paremmaksi tai sitten ei: isoäidin kertomukset tulivat lukutaidottomasta perinteestä sukupolvien takaa. (Tuulessa lepattavat
lakanat kohottavat tyttären taivaalle kuin neitsyt Marian. Äiti myöntää, että on tapahtunut ihme, mutta hän rukoilee vielä kauan Jumalalta takaisin lakanoitaan. (Kymmenes painos, s. 240, 253.).

Teos on vaikuttanut lukuisiin kirjailijoihin. Esimerkiksi Mauricion ja ja Memen ympäröimät keltaiset perhoset vievät ajatukset Salman Rushdien ”Saatanallisiin säkeisiin”, missä perhosnainen Aisha johtaa pyhiinvaellusta.

Kirjassa toimijoita on kymmeniä limittäin, useassa sukupolvessa. Ajanjakso venyy yli  sadaksi vuodeksi, mutta silti aika tuntuu staattiselta, kun tapahtumat toistuvat  uusissa sukupolvissa. Ihmisluonto ei muutu. Ylenpalttisessa kerronnassa nykyaika, menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä aikaa läsnä. Runsaiden tapahtumien käänteet yllättävät, huvittavat ja liikuttavat lukijaa.

Kieli on värikästä. Suomenkielinen käännös on luultavasti onnistunut tavoittamaan ilmaisun luonteen. Matti Rossin käännös ei ole vanhentunut 50 vuodessa.

Teos pakenee määritelmiä, se on vain luettava, nauttien. Se kestää uusia lukemisia.

 

Riitta ja Timo

 

Lisää aiheesta:

Mitä Gabriel Garcia Marquezin Macondo muisti ja unohti? Vieraana ohjaaja, käsikirjoittaja Jan Forsström. Toimittajana Eeva Luotonen. Julkaistu: to 17.12.2015  Kuuntele  YLEn Areenassa.