sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Hullun puolustuspuhe / August Strindberg














Hullun puolustuspuhe / August Strindberg ; huomautukset ja jälkikirjoitus: Hans Levander ; vuonna 1973 löytyneen alkuperäiskäsikirjoituksen "Le Plaidoyer d'un fou" ruotsinnoksesta "En dåres försvarstal" suom. Kyllikki Villa. - Helsinki : Kirjayhtymä, 1979.
”Tämä on kauhea kirja, myönnän sen vastaan väittämättä ja kirvelevää katumusta tuntien.” s. 5
Johan August Strindberg (22.1.1849 – 14.5.1912) oli ruotsalainen romaani- ja näytelmäkirjailija sekä taidemaalari. Hän on yksi Ruotsin tunnetuimmista kirjailijoista ja yksi modernin teatterin suurista vaikuttajista. Hänen draamojaan esitetään edelleen ympäri maailmaa. Ks. http://www.auguststrindberg.se/teater1.htm
Kuvaavaa on, etta Ingmar Bergman teki teatteriin useita versioita hänen näytelmistään: Aavesonaatti, Uninäytelmä ja Neiti Julie.
August Strindbergin Hullun puolustuspuhe lukupiirikirjana:

 August Strindberg kirjoitti vuosina 1887-88 avioliittokuvauksen Hullun puolustuspuhe, jossa hän kuvaa liittoaan suomalaissyntyisen Siri von Essenin kanssa. Strindbergin tuotantoon laajemmin perehtymätöntä nykylukijaa kiinnosti vimmaisessa romaanissa lähinnä sen todenperäisyys. Samalla herätti hämmennystä, miten kirjaa oikein olisi tullut lukea.

Kirja jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuninkaallisen kirjaston virkailijana työskentelevä Strindberg rakastuu aateliseen naimisissa olevaan Mariaan. Seuraa monimutkaisia ihmiskuvioita, jotka huipentuvat sopuisaan, mutta taloudellisesti vaikeaan aateliseen avioeroon ja uuteen avioliittoon Strindbergin kanssa.  Uusi avioliitto tuo vain hetken onnen: erityisesti kiertolaisvuodet ulkomailla kiristävät suhdetta. Lopulta Strindberg alkaa nähdä vaimossaan lesbolaisia taipumuksia ja tuntea vihaa kaikkia naisia kohtaan.  Strindbergin teosta on luonnehdittu mm. psykologisena kokeena, jossa kirjailija ”viljelee mustasukkaisuuden virusta ja tutkii hulluuden taustoja”. Jo aikaisemmissa teoksissa epäluulo vaimoa ja naisasialiikettä kohtaan on ollut idullaan, mutta Hullun puolustuspuheessa ne yltyvät pakkomielteisiksi syytöksiksi, jotka lopulta peittävät romaanissa alleen kaiken muun. 

Jos tyhjäkäyntiin ja syyttelyyn pysähtelevä kirja jäi nykylukijalle etäiseksi, mistä voisi olla apua?  Aikakauden naisasiakysymykseen perehtyminen tai Strindbergin avioliiton vaiheiden ja vaimon näkökulman tuominen teoksen rinnalle tulivat helposti mieleen. Tästä myös tutkijat ovat olleet kiinnostuneista ja ”toisen totuuden” Strindbergin teoksen rinnalle on rakentanut mm. Maj Dahlbäck teoksessa Siri von Essen - näyttelijävaimo.  Niin ikään Strindbergin muun tuotannon, omaelämäkerrallisten romaanien ja näytelmien parempi tunteminen olisi varmasti tehnyt lukemisesta mielenkiintoisemman kokemuksen.

 Lopuksi totesimme, ettei Hullun puolustuspuhe kuitenkaan kokonaan ole ihmissuhderomaani; siinäkin monomaanisen ihmissuhdekuvauksen lomasta nimittäin erottuu miljöiden, esimerkiksi aikakauden asuntojen, tarkkaa ja kiinnostavaa kuvausta.

 Leena oli juuri käynyt Tukholmassa Strindberg-museossa (http://www.strindbergsmuseet.se) . Hän kuvasi kerrostalossa sijaitsevaa museota jo museotilana erikoiseksi. Tilassa oli äänitehosteilla saatu aikaan autenttisen kodin ja menestyvän kirjailijan työskentelytilan tuntua: paperin rapinaa kirjoituspöytää lähestyttäessä, hurraavia kansanjoukkoja ikkunan lähellä.
 Museovierailuun siis kannattaa varata aikaa, kun seuraavan kerran käy Tukholmassa.
    Anne
 Lähteitä:
 Strindbergsmuseet 
Strindbergssällskapet 

Keväällä 2014 Strindberg-museossa oli näyttely Ingmar Bergmanin Strindberg tulkinnoista.
- Timo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti