Alastalon salissa / Volter Kilpi

 Alkuperäinen teksti vuodelta 2012: 

 

Kesäkuussa 2012 pohdittiin Karin johdolla jatkokertomustamme Volter Kilven Alastalon salissa. Aiheina luvut XIII ja XIV. 

Volter Kilven  tuotannon jälkimaine on erinomainen. Kirjallisuushistorian ja kriitikoiden mielestä Alastalon salissa on suomalaisen kirjallisuuden merkkipaalu, jota on vaikea ylittää. Kilpi luopui virastaan Turun yliopiston kirjastossa ja omisti 1920- ja 1930-luvuilla 13 vuotta saaristosarjan kirjoittamiseen. Aikalaisvastaanotto oli kiittävä mutta hämmentynyt. Meidän lukijoiden onneksi Kilpi uskoi itseensä.

Muistin virkistämiseksi teoksen luvut:

0	Kirkkomaa
1	Alastalo ottaa vieraita vastaan
2	Pukkila kävelee Alastalon salissa peräsohvaan istumaan.
3	Härkäniemi valitsee itselleen piippua Alastalon piippuhyllyltä ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä.
4	Pukkila katselee ja tuntee itsensä kiiskiseksi, kun Langholma saapuu Alastalon saliin ja isonen saatetaan keinutuoliin istumaan.
5	Siviä kantaa kahvin sisään ja Alastalon Eevastiina on emäntä salissa, Langholma on juhlallinen ja Härkäniemi ajattelee erilaisia, elämän kukoistusta niinkuin turhuuttakin ja on onnellinen siitä, ettei hänellä ole vaimoa, mutta kyllä toppakahvit.
6	Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei taphadu enempää kuin muissakaan.
7	Tulli rommitetaan Alastalon salissa ja tullikapteeni haetaan pöydän alta, niinkuin muukin tullibesättninki, paitsi kokkia.
8	Muinaisia siitäkin, kuinka sokeritopat pelastuivat ja tulli seilasi myötatuulen kyörillä Turkuun.
9	Luku, jossa jo toden perään puhutaan parkistakin.
10	Pukkila ja Alastalo kilpasilla.
11	Totivesi kannetaan saliin, ja Härkäniemi, niinkuin muutkin, ja varsinkin eräs, saavat taas mielikseen katsella Siviä-neitosta salissa, jopa peilin pohjilta. Muutakin mukavaa sattuu, kuten esimerkiksi sitä, että Krookla pelastaa itselleen rommilasin melkein sekoittamattomana ja että Pukkila pääsee liikkumaan komeasti.
12	Välipalanen, jossa ajatellaan omia ja valmistaudutaan enempiin sillä aikaa kun odotellaan ja verissä on hieman humausta.
13	Härkäniemi kertoo esikuvan rohkaisuksi ja muuksi ajankuluksi jutun retarista ja kapteenista ja Albatrossin tileistä.
14	Alastalo levittää parkinpaperit pöytään.
15	Nimien kirjoitus alkaa ja laivaosia merkitään kirjaan, kunnes Pukkila päästää suustaan varomattomia ja Alastalo vielä varomattomampia, ja Siviä tulee saliin samassa, kun hänen nimeänsä mainitaan.
16	Parkinkirjojen kirjoittamista ei jatketakaan tässä luvussa, koska on muuta estettä ja ajatuksen aihetta, ja Siviän jättämä totivesikannu edelleen röyhää laattialla, kunnes Härkäniemi sen nostaa ja kantaa kiehuvia kämmenurakalla, vaikka varvaspolskassa, kynsissänsä pöydälle sylkemään.		193
17	Pukkila tulee sittenkin nyt käsketyksi lähinnä Karjamaan jälkeen ja ennen Härkänientä ja Krooklaa kirjoittamaan nimensä parkkikirjaan.
18	Krooklan nenänkärjestä tipahtaa kirkas rommiveden helmi parkkipapereille, Härkäniemi aprikoi Athanasiusta ja puoli parkkilaivasta tulee merkityksi.
19	Lahdenperäkin kirjoittaa viimein parkkiosansa sekä ajattelee Friisi-juttuja, joita hän ei tällä erällä kuitenkaan kerro, ja mitenkäs käykään, tekee pienen kompastuksen, ennenkuin pääsee valmiiksi kirjoituksissa.
20	Luku, jossa ilmestyy jo muitakin ja uusia tuttuja pöydän viereen ja kirjoittelevat useatkin osansa parkkikirjaan, vaikkeivät vielä kaikki.
21	Luku, jossa Pukkilalle tulee muissa hengenpinnistyksissä mieleen asioita, jotka tähän asti ovat olleet salaisia, ainakin muutamat, ja jossa Janne Pihlman kirjoittaa laivaosansa, suuruudeltaan sen, minkä Pukkilakin luvun lopussa saa lukea parkkikirjasta.
22	Luku, jossa Pukkila edelleen kärsii sieluntuskia ja tuntee hengenpeukalonsa puristetuksi kuin ruuvipenkin pihtiin, mutta jossa lopulta kuitenkin Evaldinkin osa tulee merkityksi parkkikirjaan ja Evaldista parkkiretari, niinkuin Jannesta, vaikka lopulta sittenkin pienempi.
23	Luku, jossa vihdoinkin Alastalo kokoo parkkikirjan pöydältä ja lukitsee sen klahviin ja jossa tapahtuu muutakin juhlallista, kuten esimerkiksi se, että Härkäniemen aikaisemmat aamupäiväiset aprikoimiset maaherran piipusta osoittautuvat oikeiksi ja Alastalo virittää kuin virittääkin piippuhyllyn edessä helmitaatin työnvirkoihin suupielessänsä ja kävelee salissa niin, että savu jää taakse, keinutuolille keikuttelemaan niinkuin Langholmakin tuomarivainaan piippu suupielessänsä häntä vastapäätä. s .368

Lähteenä Asko Korpelan kotisivu. Toinen hyvä johdanto Alastalon saliin on

Aulikki Kari: Ovi Alastalon saliin

Kari Häggman : Yksinäiset sudet ja hyvät veljet . - Hiidenkivi 2/ 2012.