Borges: Baabelin kirjasto -novelli ja Maggie Nelson: Sinelmät

 Lukupiiri luki taannoin Jorge Luis Borgesin novellin Baabelin kirjasto.

Se on suomennettu pari kertaa. Matti Rossi suomensi sen antologiaan Kolmas Maailma : uutta proosaa espanjankielisestä Amerikasta (Tammi, 1966) sekä Anu Partanen teokseen Borges: Novellit (Teos, 2023).

Kertomus on alunperin julkasitu vuonna 1941 kokoelmassa. El jardín de senderos que se bifurcan (The Garden of Forking Paths).

Jorge Luis Borges (1899–1986) lienee Argentiinan kuuluisin kirjailija ja yksi 1900-luvun arvostetuimmista fantasiamaailman kuvaajista. Borgesin arvoituksellisten ja mielikuvituksellisten tekstien teemoja ovat muun muassa aika, äärettömyys, peilit, labyrintit, todellisuus tai identiteetti.

Kosmopoliitti Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina ja Kansalliskirjaston johtajana. Niinpä tässä hyppäämme varsinaiseen kirjalabyrinttiin

 .Baabelin kirjasto on maailmankaikkeus, tämä kirjasto on ollut olemassa ikuisuuden alusta lähtien. Ihminen syntyy kirjastoon, siellä hän vaeltaa koko elämänsä. Hän etsii omaa kirjaansa, johon on kirjoitettu kaikki hänen elämästään.

”Hyllyt sisältävät kaiken: tulevaisuuden yksityiskohtaisen historian, arkkienkeleiden elämäkerrat, perusteellisen luettelon kirjoista, tuhansia ja taas tuhansia valheellisia hakemistoja, todisteet oikean hakemiston sisältämistä valheellisuuksista... totuuden mukaisen kuvauksen itse kunkin elämästä ja kuolemasta, kunkin kirjan sisällön kaikilla kielillä, jokaisen kirjan muissa kirjoissa esiintymät yhtymäkohdat” (Kolmas maailma, s. 105)

Kirjasto on ääretön, se sisältää kaikki mahdolliset ja mahdottomat kirjat. Senkin kirjan, jossa on kaikki muut kirjat.

”Jollain hyllyllä on kirja, joka on kaikkien muiden kirjojen avain ja summa, sen oli aikanaan laatinut kirjastonhoitaja, jota siis voitiin suorituksensa perusteella pitää jumalana”. (Kolmas maailma, s. 108)

Tänne Baabelin kirjaston labyrinttiin voi eksyä jo kertomusta lukiessaan, mitä sitten kun ehtii Library of Babel -webbisivustolle:

“A project towards a universal library. By this art you may contemplate the variation of the 23 letters.” 

 https://libraryofbabel.info/

Samalla kertaa luettiin Maggie Nelsonin Sinelmiä (Alkuteos: Bluets, 2009 : suom. Kaijamari Sivill, S&S, 2019). Sinelmät on Borgesin jälkeen varsin maallista puhetta.

Sinelmissä on 96 sivua,  240 proosarunoa tai pienoisesseetä aiheena sininen väri.

Teoksessa on pohdintaa rakkauden päättymisestä, kivusta, seksuaalisuudesta mutta ennen kaikkea sinisestä. Mukana ovat sinisen sävyt, siniset tunteet, asiat ja esineet.

Sininen on myös filosofiaa, värioppia, kirjallisuutta, populaarikulttuuria, elokuvaa ja biisejä.

Goethen Värioppi (Zur Farbenlehre, 1810) saa kiitettävästi huomiota, onhan se yksi ensimmäisistä systemaattisesta väriopin tutkimuksista. Kiintoisaa on, että Värioppi suomennettiin vasta vuonna 2019.

Leonard Cohenin kenties mieleenjäävin biisi monitulkintainen ”Famous blue raincoat saa tässä arvoisensa käsittelyn. Samoin Joni Mitchellin Blue tai Billie Holiday.

Nelson pohdiskelee sinisen saamia merkityksiä eri kielissä. Saksassa ollaan juovuksissa, naivi tai herkkäuskoinen (Er ist blau), briteillä Blue Hour on happy hour.

Hollannissa siniset kukat tarkoittavat häikäilemättömiä valheita,  Suomessa taas rauhaa ja harmoniaa.

Nelson viittaa Sei Shōnagonin Tyynyn aluskirjaan v. 1002, (Shōnagonilla on sinisen hevosen juhla). Ja moneen muuhun kirjaan, kuten vaikkapa Derek Jarmanin Chromaan.

Lopulta Nelson matkustaa Tate Galleriaan Lontooseen, mutta Yves Kleinin Sininen on hänelle liikaa. Syynä lienee se, että Klein rekisteröi sinisen International Klein Blue eli IKB® tavaramerkikseen.

Ei sinistä saa kukaan omistaa.

Lukupiiri ei Sinelmät-teokselle lämmennyt.

- T. Timo.