Lukupiirimme on lukenut viime aikoina parikin kuvataidetta sivuavaa teosta.
Hanna Weselius: Alma!, WSOY 2016
Hanna Weseliuksen Alma! punoo yhteen monta tarinaa kirjan takakannen mukaan rihmastomaisesti. Tapaamme kahden lapsen yh-äidin, taiteilija Ainon, lakinaisen, maahanmuuttajapojan sekä Alma Mahlerin. Lisäksi 234 siepattua nigerialaistyttöä. Romaani taiteesta, nykymaailmasta ja kriteereistä joilla ihmisyyttä ja etenkin naisen arvoa mitataan.
Heti kirjan alussa Aino lukee yhä uudestaan uutisen nigerialaistytöistä. Tiedämme, että kirjailija on kuvajournalisti ja kuvataiteilija, niinpä hän laittaa Ainon lukemaan uutiskuvat tarkkaan.
”Miten tämä kuvamateriaali voikin olla näin huonoa? Ei mitään visuaalista dramatiikkaa, ei sommittelua, ei kontrastia. Kuka tahnasa tiettä, että länsimainen lukija ei pysähdy sellaisen kuvan ääreen jossa näkyy tummia ihmisiä joukkona, josta ei voi tunnistaa mitään päähenkilöä. (s. 17)”
Epävarman Ainon riittämättömyys rinnastetaan Almaan, säveltäjä Gustav Mahlerin puolisoon. Alman oma säveltäjä uran jää keskeneräiseksi aviomiehen varjoon. Toisaalla kirjan lastenvalvoja, lakinainen auttaa Ainoa ja komentelee sadan vuoden päähän Almaa. Alma ei kuuntele, seurapiirikaunottarenakin hän tietää oman arvonsa eikä yritä miellyttää suffragetteja. Hänet on kirjoitettu purjehtimaan Wienistä Dresnedin kautta New Yorkiin. Niin Alma Mahler teki tosielämässäkin, mutta säveltäjänä hän vaikeni toteuttaen miehensä tahtoa.
Alma! Voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016. Eikä syyttä!
Siri Hustvedt : Kaikki mitä rakastin (All that I loved) 2003 ; suom Kristiina Rikman 2007)
”Kaikki mitä rakastin” kuvaa New Yorkin sivistyneistö- ja taidepiirejä 1970-luvulta 1990-luvulle.
Tarinan kertoja on juutalainen taidehistorioitsija Leo Herzberg. Hän ihastuu tauluun, ostaa sen ja ystävystyy sen tekijään taiteilija Bill Wechleriin kanssa. Heidän puolisonsa ovat samaa piiriä: Billin puolisot runoilija Lucille ja malli, taidehistorioitisija Violet sekä Leon puoliso kirjallisuuden opettaja Erica. Perheet, eritoten miehet ystävystyvät, puhuvat kirjallisuudesta ja kuvataiteesta, viettävät lomia yhdessä, asuvat jopa samassa talossa.
Toinen osa tarjoaa elämän arkisemmat, myös traagiset puolet. Siinä toisiinsa kiertyvät vähitellen taiteen, perheen, psykologisen trillerin, rakkauden, kuoleman ja menetysten teemat.
Taidekauppa - etenkin New Yorkissa - elää alituisessa muutoksessa ja sensaatioista. Tätä puolta korostaa performanssi- ja käsitetaiteilija Teddy Giles, kirjan pahis. Häneen kietoutuu myös Lucillen ja Billin pojan Markin tarina. Markin persoonaa ja käytöstä yritetään ymmärtää loppuun saakka, sic.
Teoksessa näkyvät Hustvedtin taidehistorian opinnot, niinpä teoksessa analysoidaan vaikkapa Jean-Babiste-Siméon Chardin tai Francosco Goyan teoksia. Hustvedt kirjoittaa pitkään myös fiktiivisestä taiteesta, Leon ostamasta muotokuvasta sekä Bilin ”laatikoista”. Taidehistoriallinen osuus on tarkkaa, siitä tulee mieleen tuoreempi Ali Smithin ”Syksy”.
Kirjan suurkaupunkimaailma ei kiinnostanut kaikkia lukupiiriläisiä.
Maylis De Kerangal : Maailma käden ulottuvilla, Siltala 2018. Alkuteos: Un monde à portée de main. Suomennos: Ville Keynäs ja Anu Partanen
Pariisilainen Paula Karst muuttaa koristemaalarikouluun Brysseliin. Hän oppii kopioimaan marmorilajeja, puulajeja ja kilpikonnankuorta, jäljittelemään kaikkea elollista ja elotonta.
Tämän kasvukertomuksen myötä pääsemme pohtimaan illuusion, jäljittelyn ja todellisuuden rajapintaa sekä taiteen ja käsityön suhdetta.
Maailma käden ulottuvilla vie lukijan Moskovaan Anna Kareninan kuvauksiin, Roomaan Cinecittan studioille sekä Lascaux’n luolaan maailman ensimmäisten tunnettujen kuvien äärelle.
”Maestro voitte aloittaa, kosmos on valmis”. (s. 146)
Teoksessa on kiinnostavaa eritoten materiaalitekniikat, ne avautuvat ammatin harjoittamisen kuvauksissa. Lukupiiriläisten suhde kirjaan oli kaksijakoinen.
Sanna Puutonen : Sydänmuuri, Otava, 2021
Puutonen kirjoittaa varsin runollisesti. Luomiskertomukseen liittyvässä tekstissä naisesta tulee kahva. Kaipa se kahvakin on jossain rakennuksessa olemassa?
Maisku Myllymäki: Valvoja, WSOY, 2024.
Kuvataiteeseen liittyy myös tuore Maisku Myllymäen Valvoja. Museovalvojan työn kautta romaani kertoo taiteesta ja taiteen vastaanottamisesta. Teoksessa taide ja sen päähenkilö on someajan puristuksessa.
- Timo
