Lukupiiri luki matkakertomukseksi luokiteltavan Joseph Brodskyn Veden peilin (Watermark 1992, suom. Marja Alopaeus, Tammi 1994) .
Veden peili on fragmentaarinen kertomus venäläis-amerikkalaisen Brodskyn lukuisilta talvisilta matkoilta Venetsiaan, Brodsky kävi ensimmäisen kerran Venetsiassa jo vuona 1972, samana vuonna jona hän joutui lähtemään Neuvostoliitosta.
Brodskya (1940 – 1996) Venetsia kiehtoi jo Pietarissa (silloin Leningrad) asuessaan. Ystävältä lainattu kirja Venetsiasta, salakuljetettu kopio Kuolema Venetsiassa -elokuvasta mutta ennen kaikkea Pietarissa vieraileva slavistikaunotar sai nuoren Brodskyn Venetsia-kuumeen nousemaan.
Teos on sivistynyt, mietteliäs, täynnä pohdintaa kulttuurista ja kirjallisuudesta, ilmapiiristä, arkitehtuurista. Talven valosta ja pimeydestä, veden peileistä, rapistuvista palazzoista. Nimenomaan talvisen Venetsian kauneudesta, kesäiseen turistien valtaamaan Venetsiaan ei Brotsky kertakaikkiaan tahdo. ”Talvi on abstrakti vuodenaika, kitsastelee värejä jopa Italiassa.”
Brodsky elää kirjallisessa maailmassa, on luonnollista mennä illalliselle Susan Sonntagin kanssa Ezra Poundin lesken Olga Rutgen luo. Brodsky on toisinaan sarkastinen, nytkin parilla liuskalla Poundille näytetään paikka.
Brodsky ehtii kertoa myös anekdootin viulisti Rutgen ja säveltäjä Igor Stravinskin ensi kohtaamisesta: Stravinski nuottilehden kääntäjänä.
Brodsky liittyy ajatuksissaan sujuvasti Wystan Audenin baariseurueeseen joskus 1950-luvulla. Itsekseen hän mutisee Audenia: ”Äänettömasti ja hyvin nopeasti”. Tällä kertaa se ei ole Rooman valtakunnan tuho kuten Audenilla vaan sumu, joka alati vaanii talvisessa merellisessä kaupungissa. Sumu, joka kietoo kaiken verhooonsa.
”Sumu, nebbia tekee täsät kaupungista ajattomamman kuin minkään palatsin kaikkein pyhin pyyhkimällä pois yhtä hyvin kuvajaiset kuin kaiken milla on muoto: rakennukset, ihmiset, pylväiköt, sillat, patsaat”, s. 53
Messuunkin hän menee Audenin tapaan: ”Messun kuunteleminen sujuu parhaiten kun ei osaa kieltä”, s.83.
Toisinaan Brodskyn päätelmät ovat varsin lennokkaita, samalla kun hän viittaa omaan lukeneisuuteensa, esimerkiksi Kreikan mytologiaan, s.75.
Hän ei ole innostuvinaan Palazzo-vierailusta, mutta siitä tulee kirjan pisin ja kiinnostavin jakso. Peilimaailmaa, galleriakäytäviä ja autioita huoneita. Pölyä. Haurautta. Aavemaisuutta, s. 45 alkaen.
Venetsian palatseihin voi tutustua myös Jaakko Heikkilän valokuvakirjassa ”Veden kätkemiä huoneita”, (Maahenki, 2016). Heikkilä tutustui aatelisiin ja kuvasi heitä ja heidän palatsejaan. Teos on pieni koru, kuvien lisäksi siinä on Alberto Franchettin katsaus Venetsian Patriiseihin sekä Alex Snellmannin artikkeli Aatelin historiaa Venetsian tasavallassa.
Heikkilän kuvat olivat esillä Kansallismuseon näyttelyssä 2016, ja siihen liittyy N.D. Donata Grimanin luento : Inside and around Venice : An overview of Venice and the veneto, art, architecture, history and nature.
https://www.youtube.com/watch?v=-16T_gv5FTU linkki tark.05/2024.
Niin se vesi: ”Se sama vesi kantoi ristirekeläisiä, kauppiaita, Pyhän Markuksen jäännöksiä, turkkilaisia, kaikenlaista rahtia, sota- tai huvialuksia ; ennekaikkea se kuvasti jokaisen joka on oleskellut saati asunut tässä kaupungissa, jokaisen joka on kävellyt tai kahlannut tässä kaupungissa kuin minä nyt.” Brodsky, s. 84.
Brotsky kirjoitti Venetsiassa arvatenkin runoja. Tässä ote sarjasta Venetsialaisia säkeitä 2: VIII
”Laguuni liplattaa mestaten sadoilla
pikku valoläikillä samean silmäterän
yrityksestä muistaa maisema, joka tulee
hyvin toimeen ilman minua”
- Teokseesa Keskustelu taivaan asujaimen kanssa.
- Timo
Lähteitä:
Keskustelu taivaan asujaimen kanssa : runoja / Joseph Brodsky ; valikoinut ja suomentanut Jukka Mallinen. Tammi, 1995.
Veden kätkemiä huoneita = Rooms hidden by the water / Heikkilä, Jaakko ; Franchetti, Alberto ; Snellman, Alex ; Keltanen, Minerva . - Museovirasto , julkaisija Maahenki : Museovirasto 2016.
